Minä, vihdoin täällä. Keskellä yötä, sateen ropistessa kivinä ikkanalautaani vasten.
Yritän löytää sanoja päästäni saadakseni alkuun jo kauan toivomani asian, blogin. En tiedä vielä, selviävätkö ajatukseni näinkään, mutta yritän.

Osaan toki kirjoittaa päiväkirjaa, kun tiedän sitä kirjoitettavan vain minulle itselleni. Kukaan muu tuskin koskaan koskee tunnontuskissa kirjoitettuihin paperi pinoihin - paitsi kun olen itse jo poistunut tästä maailmasta. Nyt en voi olla ajattelematta, että tätä lukisi joku muukin, tuntematon, jolla ei ole identiteetistäni mitään havaintoa. Ehkä salaa nautin juuri siitä tiedosta, jos vain saisin tämän jutun kulkemaan. Aaaargh!