Kärsin
jonkun sortin unettomuudesta. En saa tunteihin unta, vaan pyörin sängyssäni.
Havahdun lähes jokaiseen rapsahdukseen mitä alitajuntani havaitsee, enkä taas
saa unta. Rasittavaa. En koe kärsiväni stressistä, tai että mieltäni vaivaisi
mikään muukaan asia, joka uniini voisi vaikuttaa. Ehkä alitajuntani tietää
jotain, mutta ei siitä muilla keinoin varoita.
Välillä mieleni on yhtä synkkä kuin yö. Ei, en ole itsetuhoinen tai muutenkaan
masentunut. Ironisesti voisin sanoa, että olenhan vain työtön ja rahaton, mitä
niistä stressaamaan. Asiat ympärilläni on hyvin ja olen niistä kiitollinen. Tietysti
aina vähempääkin voisi tyytyä.
torstai, 5. lokakuu 2006
Kommentit